Eipä ole paljon salaisuuksia kuiskuteltavana. Sinkkuelämäni on hyvin hiljaista. Olen harkinnut sinkkusormuksen hankkimista, jos se toisi vähän eloa tähän suhdeasiaan.

En minä kyllä tiedä, olenko ylipäätään vielä valmis mihinkään suhteeseen. Opettelen vasta flirttailua, jota ei ole tullut harrastettua vuosiin. Olen siinä kyllä aika huono, koska käännän katseeni helposti pois, jos joku tuijottaa vähän pidempään. Minulla nousee myös karvat pystyyn, jos joku yrittää kanssani lähempää tuttavuutta.

Olisi niin kiva mennä jonkun vastakkaista sukupuolta olevan kanssa vaikka ihan vaan leffaan. Toisaalta voisihan se tietysti olla kokemus sekin, että menisi yksin. Leffateatteri voi olla kyllä yksinäiselle sinkulle masentava paikka, koska siellähän ei oletettavasti ole muuta kuin pariskuntia tai kaveriporukoita.

Nyt sitten kun valitan, että mitään ei tapahdu ja mitään raportoitavaa ei ole, niin kohta kuitenkin tapahtuu oikein rytisemällä. Toivossa on hyvä elää. En kyllä osaa kuvitella, missä välissä rytisisi, koska viikot menevät aika lailla harrastusten parissa. Ero vei myös rahatilanteeni huonoksi, joten baariin ei ole varaa mennä. Mistä se mies oikein kävelisi eteen? Ei kai se ovikelloakaan tule soittamaan? Ja jos tulisi, en kuitenkaan avaisi.