No niin. Pakko kai tämäkin on tunnustaa täällä, vaikka en millään haluaisi. Mutta koska mainostan, että täällä tunnustan kaiken sen, mitä en muualla uskalla, niin täytyyhän minun olla rehellinen. Nimittäin edellisen kirjoitukseni tyyppi taisi sitten tartuttaa minuun sukupuolitaudin. Ja vielä sellaisen, josta en pääse koskaan eroon. Varmuutta asiaan en vielä tiedä, tulokset saan ylihuomenna.

Muutama päivä viikonlopun jälkeen alkoi hirveä kutina ja kirvely. Ajattelin, että minulla on hiivatulehdus ja hain siihen lääkityksen. Meninpä vielä tapaamaan tätä toistakin hemmoa siinä välillä ja pantiin kerran. Ilman kortsua - koska sehän oli (vaan) hiivatulehdus. Että miten tyhmä sitä voi olla.

Hemmopa laittoi minulle sitten viestiä, että hän epäilee saaneensa jonkun taudin. Itsellänikään hiivan oireet eivät tuntuneet helpottavan lääkityksestä huolimatta. Nyt sitten odotellaan labratuloksia pää todellakin sekaisin ja hirttonarut yms. itsensä tuhoamisvälineet valmiina esillä.

Tunnen itseni niin likaiseksi. Ja niin TYHMÄKSI!!! Eipä käynyt mielessäkään, että varatulta perheenisältä voi saada suuseksissä taudin. Mutta totta se tuntuu olevan. En usko hetkeäkään, että hän sitä tahallaan tartutti. Hänhän voisi oikeasti joutua siitä vaikka mihin kuseen, jos päättäisin kostoksi vaikka tuhota hänen avioliittonsa. No en ole päättänyt enkä päätä. En tietenkään. Se olisi tyhmää. Tässä on tyhmistelty jo ihan muutenkin.

Harmittaa senkin takia, että harrastamamme suuseksi ei ollut kummoista. Ja nimenomaan sen takia, että itse olin niin humalassa. Ei olisi ollut mitään toivoa saada. Miksi en sitten kieltänyt häntä? Jälkiviisas on aina hyvä olla. Ja jos nyt jostain kumman syystä minulla ei mitään tautia olisikaan, olen todellakin läksyni oppinut.

Tyhmäksi tunnen oloni myös siksi, että aikuisena, korkeasti koulutettuna ihmisenä saan sukupuolitaudin. Vaikka tiedän "kaiken", riskit, vaarat jne. Pelasin venäläistä rulettia. En ainakaan voittanut, se on varmaa jo nyt.

Eilen Hemmon ilmoitettua oireistaan jouduin totaaliseen paniikkiin. Surffailin netissä etsien kaikkea mahdollista tietoa sukupuolitaudeista. Tein itselleni diagnoosin jos toisenkin. Oireeni eivät sovi täysin yhteen tautiin ja lopulta tuntui että minulla on ne kaikki. Mutta kaikkihan me olemme reagoinniltamme ja vastustuskyvyltämme erilaisia, joten tuskin kaikki oireet kerralla tulevatkaan. Syke oli taivaissa koko illan, en saanut nukutuksi ja aamulla heti varasin ajan kokeisiin. Ja puolessa tunnissa varaamisen jälkeen olin jo labratädin käsiteltävänä ketarat ojossa.

Ylihuomenna. Siihen asti joudun odottaa. Viimeinen kuuluminen Hemmosta on se, että hänen oireensa ovat pahentuneet.

Tästä lähin sitä sitten ajanlasku menee ennen tautia ja sen jälkeen. Joudun joka kerta kauppaamaan itseäni miehille taudin kera. Tuntuu kuin olisi alennusmyynnin halvin tuote. Kukaan ei halua, se on jo homeessakin. Ja ruma. Käyttökelvoton. Miksei sitä poisteta myynnistä? Samalla taidan joutua sanomaan hyvästit seksihaaveilleni naisen kanssa. Omatuntoni ei salli sitä, että harrastaisin seksiä kertomatta taudista, vaikka kyseessä olisi sitten "once in a lifetime" -tilaisuus. Voi kunpa saisin pyyhittyä kyseisen päivän kokonaan pois elämästäni. Sitä ihmettä ei tapahdu. On pakko kantaa vastuu tapahtuneesta.

(Tekisi oikeasti mieli kyllä edes vähän nokittaa perheenisää tästä, vaikka tahaton tekonsa olikin.)

Olen huono ihminen.