Kesken työpäivän oveeni koputettiin. Oven takana seisoi mies kukkapuskan kanssa. Hän sanoi, että nämä on sulle. Minä olin ihan pihalla, että onko nämä kukat tuolta tuntemattomalta mieheltä vai mitä ihmettä? Mutisin kiitos, otin puskan hölmistyneenä vastaan ja mies poistui.

Avasin kortin.

"Iloiset yllätysterveiset ja lämmin ajatus!"
Ysi

Ei hyvää päivää! Syke nousi samantien kattoon ja menin ihan sekaisin. Saman tien lähti paniikkipuhelu ystävälleni. Olin nimittäin juuri pari tuntia aikaisemmin vastannut Ysin eiliseen sähköpostiin, että sori ei kiinnosta, heippa. Tietysti vähän kauniimmin sanamuodoin, mutta tuolla sisällöllä. Kylläpä tuli sitten huono omatunto ja sen lisäksi täydellinen ällistys, että miten ihmeessä Ysi tiesi lähettää kukat minulle töihin, kun oli kuullut ehkä puoli sanaa ammatistani ja työpaikastani. Niin vaan komeili kukkapuskan kortissa työpisteeni täydellinen osoite ja vielä työnumeronikin ylälaidassa! Joku oli vissiin vähän googletellut ja vieläpä onnistuneesti.

Jos tuo mies olisi ollut joku sellainen, josta olisin oikeasti kiinnostunut, minähän olisin varmasti onnesta sekaisin. Mutta nyt tuijotan puskaa painavin mielin ja mietin, uskallanko sitä edes avata. Siellä on kuitenkin ruusuja. Jotain 20. Puskan koko ainakin antaa ymmärtää niin.

Miksi tuollaista ei voi tapahtua niiden oikeiden miesten kohdalla? Niiden, jotka pelkällä katseellaan saa jalat tutisemaan? Joita ajattelee päivin ja öin? Toisaalta, jos yhtään tunnen itseäni, tuollainen puska tässä tutustumisen vaiheessa saattaisi aiheuttaa kenen tahansa taholta annettuna jonkinlaista ahdistusta ja paniikkia. Eli mikään ei ole hyvä. =) Jos minä en ymmärrä miehiä, niin eivät miehetkään taida ymmärtää minua.

Kävin sitten tietysti paniikissa postilaatikollani katsomassa, onko lähettämääni viestiin millään tavalla kommentoitu. Olihan siellä vastaus. Fiksu sellainen. Ysi ilmoitti, että arvostaa rehellisyyttäni ja toivotti minulle kaikkea hyvää jatkossa. Ihana mies.

Mutta on mulla silti tosi huono omatunto.

Olen paska ihminen.

Enkä edes tiedä kiittäisinkö kukista niin kuin oma intuitioni sanoo vai vastaisinko syvällä hiljaisuudella, kuten ystäväni ehdotti.