Koitti vihdoin päivä, kun tapasin sokkotreffikumppanini toisen kerran. Tuntui välillä ettei se tule koskaan, niin kovasti odotin hänen tapaamistaan. Juteltiin puhelimessa alkuviikosta ja hänen äänensä oli niin ihana. Ja hän oli hauska. Puhui ihanasti, hauskoilla sanoilla. Sai minut nauramaan. Niin ja virnuilemaan typerän näköisenä. Onneksi hän ei nähnyt.

Treffi-iltana päälläni oli suhteellisen lyhyt kesämekko. Matkalla keskustaan minulle tuli ehkä nämä normaalit tuntemukset: tämä on aivan kamala, läskini näkyy, tukkani on huonosti, meikkini kokkareilla.. hän juoksee karkuun kun minut näkee. No oikeasti kävi niin, että minut nähdessään hän tokaisi: "Wau!" Ilta (ja itsetunto) oli pelastettu. Kävimme leffassa, syömässä ja sen jälkeen "parilla". Ilta venähti valomerkkiin asti. Hän puhui paljon parisuhteesta ja omista toiveistaan siinä. Olin suht selvinpäin koko illan ja oikeasti en voinut olla ajattelematta, että tämä on mainospuhe. En pahemmin uskonut sitä, että hän kykenisi ketään kunnioittamaan suhteessa, eihän edellinenkään mieheni ollut kyennyt. Ja kaikki miehethän ovat edelliseni kaltaisia...

Samaten hänestä paljastui muutama rasittava piirre, mistä olin kyllä onnellinen. Olisi kamala jos näkisin hänessä pelkästään hyvää. Tai en tiedä kamalaa mutta huolestuttavaa. Ensinnäkin: hänellä oli rasittava tapa kommentoida leffaa. Ei hän sanonut kuin pari sanaa sinne tänne, mutta toivoin oikeasti että hän voisi olla hiljaa. Odotin paniikissa, että joku huomauttaa siitä hänelle. Leffassa pitää olla sanomatta mitään. Hauskinta oli kun hän kysyi minulta leffan jälkeen vielä, että tykkäänkö kun leffaa kommentoidaan samalla. Sanoin että en. Hän sanoi että ei hänkään. Tä?

Toiseksi hän ei tunnu käyttävän minkään sortin hajusteita. Hän ei tuoksunut pahalta eikä hyvältä. Ei tuoksunut yhtään miltään. Vaatteelle ehkä? Missä ei ole pesu- eikä huuhteluainetta. En saanut hänestä mitään tuoksua vaikka yritin miten haistella (salaa) joka puolelta. Tuo asia nyt saattaa olla sellainen, että se on korjattavissa suht helposti.

Kolmanneksi hänellä oli täysin samat vaatteet päällään kuin ensimmäisellä kerralla. Eikö hän omista mitään muita kuteita? Hän lahjoitti yöllä kotiin lähtiessämme minulle kauluspaitansa (jota olen kovasti siitä lähtien haistellut yrittäen haistaa siinä jotain miehistä - tuloksetta) jääden teepaitasilleen. Nähdessäni hänet seuraavana päivänä hän oli jälleen samoissa vaatteissa - ilman kauluspaitaa. T-paita oli siis sentään vaihtunut toiseen.

Neljänneksi hän tekee Akin ja Turon lanseeraamaa a-uuu stek-stek-stek -liikettä, kun esittää olevansa jostain tosi innoissaan. Onneksi hän ei sentään päästä tuota ääntä. Anteeksi nyt vaan mutta voiko olla enempää kasaria? Voisikohan siitä sanoa hänelle, että tuo on kamalaa? En tiedä häiritsisikö tuo ketään muuta mutta minä katson aina ihan kauhuissaan kun hän tekee niin. Jos minulla olisi vastaavia "pakkoliikkeitä", toivoisin todella että joku sanoisi niistä minulle ja ehdottaisi niitten lopettamista.

No, tyyppi sai sitten lunastaa lupauksensa toisen kunnioittamisesta seuraavana yönä. Hän oli luonani enkä päästänyt häntä kuin halimaan. Miten olisin voinutkaan, kun pilluni oli suoraan sanottuna tulessa tästä hiivasta/taudista/mikäliesenytonkaan. En sanonut hänelle mitään - vielä. Jos kyseessä on tauti sanon ilman muuta. Voin kyllä hieman kaunistella tuota tarttumisajankohtaa... No, se on sen ajan murhe. Hän oli todella kiltisti. Hyväksyi mukisematta sen, että en päästänyt häntä koskettelemaan saati tekemään mitään muutakaan. Hän sai ainoastaan pitää minua lähellään.

Seuraavana aamuna heräsimme hikisinä, kun olimme liimautuneet toisiimme kiinni koko yön. Tarjosin tyypille pyyhettä suihkuun menoa varten ennen kuin hän lähtee, mutta hän ei halunnut. Hän sanoi menevänsä kotiin suihkuun. Okei, ei siinä mitään jos hän olisi mennyt tosiaan sinne kotiin. Vähän ajan päästä tuli viestiä, että tyyppi hengaili jossain kaupungilla ja oli käynyt syömässä yms. Anteeksi nyt vaan, mutta kuinka monen tekee mieli olla hionneena, öisenä ja hampaat pesemättä kaupungilla? Ja kun hän olisi oikeasti päässyt niin kätevästi suihkuun tässäkin.

Yksi minua mietityttävä juttu on myös se, että hän on oikeasti minun pituiseni ja minun kokoisenikin. Hänellä on yhtä paksut käsivarret ja jalat kuin minulla. En nyt ole mittanauhan kanssa asiaan tutustunut mutta siltä tuntuu käsikopelolta. Toivoisin kyllä, että mies olisi edes vähän suurempikokoisempi kuin minä.

Näistä "pikkujutuista" huolimatta hänessä on kyllä potentiaalia. Hän osaa keskustella ja on aidosti kiinnostunut minusta. Samoin ainakin vielä hän tuntuu kunnioittavan vastakkaista sukupuolta ja minua. Hän on suhteellisen varakas, ei lapsia, sitoutumishaluinen (en tiedä onko tuo hyvä asia :)). Hän haluaisi tavata tällä viikolla vielä. Samoin olemme menossa hänen kanssaan viettämään hotelliyötä erään tapahtuman yhteyteen. Kauhistuttaa ajatuskin siitä, että joudun sielläkin "pihtaamaan" tyhmyyteni takia. Miten ikinä selviän ja miten ikinä hän ymmärtää? Tai ehkä paremminkin miten ikinä itse osaan hänelle perustella asian miksen halua? Voi kunpa nämä oireet helpottaisivat niin päästäisiin asiaan. No, ainakaan en ole hänen kanssaan hypännyt heti sänkyyn. Saavutus kai sekin.