Tuossa taannoin kerroin eräästä varatusta ystävästäni, jota kohtaan tunsin yllättäen jotain vähän enemmän, kun hän oli luonani käymässä. Tapasimme hiljattaen uudelleen. Joimme taas, viimeksihän juopumisen myötä minulle tuli näitä tuntemuksia.. Meillä oli tosi kivaa, mutta ei minua kiinnostanut tyyppi sen kummemmin. Hän tuntui ainoastaan ystävältä. Miksi välillä tuntuu joltain ja välillä ihan päinvastaiselta?

Hänen tyttöystävänsä ei ollut paikalla. Olisin kyllä halunnut hänet nähdä, mutta se ei ollut mahdollista. Kävimme kaupungilla ja auringon laskun jälkeen meille tuli tosi kylmä. Tai minulle varsinkin, kun olin lyhyessä hameessa ja topissa. Päätimme mennä saunaan. Yhdessä sitten saunoimme keskellä yötä, jonka jälkeen menimme nukkumaan samaan sänkyyn, koska hänellä ei ollut vieraspatjaa tms. Sohvakin oli nukkumiselle ihan liian lyhyt. Hän tuumi minulle, että eipä kyllä taida kertoa tyttöystävälleen saunomisesta ja samassa sängyssä nukkumisesta. Niinpä.

Eihän siinä mitään pahaa ole, kun on itse ollut paikalla ja tietää missä oikeasti mennään. Mutta miten moni tyttöystävä ymmärtäisi jos kuulisi? Mietin asiaa omalta kohdaltani. Minä olisin ymmärtänyt ensimmäisen mieheni kohdalla. Luotin häneen 110 %-sesti. Toisen mieheni kohdalla en olisi ikimaailmassa uskonut, että noin on tapahtunut ilman, että siinä olisi ollut mitään seksuaalista latausta. Luottamuksestahan se kaikki on kiinni. Mutta kai ensimmäisen mieheni kanssa kokemani luottamus on hyvin harvinaislaatuista nykypäivänä.

Onneksi tämä tyyppi ei tuntunut enää kiinnostavalta. Toivottavasti ensi kerrallakaan ei tunnu. Toivon kyllä oikeasti, että tapaisin hänen tyttöystävänsä, kun seuraavan kerran tapaamme. Tylsä tarina mutta tulipa kerrottua =).