Minulla on ystävä, joka on ajoittain lievästi sanottuna itsetuhoinen. Olen saanut pari kertaa häneltä puhelun, jossa hän ihan suoraan uhkailee itsemurhalla. Viimeisin puhelu tuli eilen. Se on hyvin ahdistavaa.

Ystäväni kertoi puhelun aikana muotoilleensa jäähyväiskirjettä siskolleen edellisenä iltana. Oli myös miettinyt, miten hänen tavaransa ja eläimensä jaetaan. Puhelun aikana hän kertoi koko ajan miettivänsä, minkä auton alle hyppäisi. Olin järjettömän hätääntynyt. Hän kielsi minua soittamasta minnekään. Eräs onneton oli kerran erehtynyt samanlaisen puhelun jälkeen soittamaan hätäkeskukseen ja ystäväni sanoi, että ei koskaan anna sitä hänelle anteeksi. Sanoin ystävälleni, että miltä hän luulee minusta tuntuvan huomenna, jos saan kuulla hänen kuolleen. Miten hän luulee, että pystyn ikinä antamaan itselleni anteeksi sitä, etten tehnyt mitään? Hän lupasi ettei tee mitään itselleen.

Tapasimme tänään ystäväni kanssa ja hän oli onneksi jo paremmalla mielellä. Pelkään kuitenkin sitä, että koska saan taas samankaltaisen puhelun. Tuntuu, että joudun ennen pitkää itse hakemaan itselleni apua, koska en välttämättä jaksa olla hänen tukihenkilönsä ja kantaa jatkuvasti vastuuta siitä, ettei hän tee itselleen mitään.

Miesrintamalla on todella hiljaista. Nyyh.