Minä olen kosketusihminen. Toisen kosketus on minulle tosi tärkeä ja myös se, että saan itse koskettaa jotakuta. Kosketukseen ei tarvi sisältyä välttämättä mitään seksuaalista viritystä, vaan esimerkiksi lasten silittäminen, sylissä pitäminen ja koskettelu on aivan ihanaa. Ja etten saisi syytettä, tarkoitan lasten koskettelulla esimerkiksi heidän sormiensa, varpaidensa, korviensa ja nenänpäänsä hiplailua tai "tutkimista" :) (miten ihmeessä tuon asian saa kuulostamaan kuitenkin ihan sairaalta, vaikka miten sanoja pyörittelisi...)

Minä kosketan herkästi lähimmäistäni. Jos jollain on huono mieli, saatan halata häntä tai painaa käden hänen olkapäälleen, kädelleen tai käsivarrelleen. Jos joku tekee minulle samoin, kun olen itse alamaissa, saan siitä ihmeellistä voimaa. Nyt sinkkuaikana nimenomaan kosketuksen puute on yksi iso asia, joka elämästäni puuttuu ja jota todella kaipaan.

Jos nyt sitten puhutaan miehistä ja nimenomaan siitä kosketuksesta, missä on seksuaalinen viritys, niin valikoima on kyllä todella laaja. Minä olen sitä mieltä, että kosketustapa on aika lailla alitajuista ja suoraan selkärangasta tulevaa kuin mitenkään erityisen tiedostettua. Toki toista oppii varmasti pidemmän päälle koskettamaan juuri siten kuin hän haluaa, mutta toisilla siinä on paljon vähemmän opeteltavaa. Jotkut ihmiset vain natsaavat toisilleen myös kosketusrintamalla. Jotenkin luonnollisesti.

Sinkkuillessa ja erilaisia ihmisiä tavatessa on kyllä saanut kaikenlaista koskettelua. Toiset miehet käyvät lähes heti käsiksi ja se on inhottavaa. Oikeasti, jos toisesta ei tiedä yhtään mitään, niin "moin" jälkeen on vähän liian aikaista koskettaa. Ja tätä tapahtuu muutenkin kuin kännissä, ainakin minulle. Yleensä nämä tyypit ovat kosketuksessaan myös tosi kömpelöitä ja se menee lähinnä ällöttäväksi ja epämukavaksi puristeluksi.

Minä tykkään hipaisuista, silityksestä, kevyestä kosketuksesta, ihan vaikka niin, että pitää vaan kättään paikoillaan. Ei tarvitse puristaa, hipelöidä ja hinkuttaa koko ajan! Rasittavia sellaisetkin tyypit, jotka eivät voi pitää kädestä ihan vain pitämällä, vaan koko ajan pitää sormia pyöritellä jotenkin. Yök! Siis mitä siinä oikein kuvitellaan? Että minulla on tylsää, jos käsi on vaan paikoillaan?

Tätä kosketusasiaa miettiessäni olen havainnut, että molemmat pidemmistä parisuhteistani olivat sellaisia, joissa mies osasi koskettaa minua siten kuin haluan. En ole asiaa tiedostanut aikaisemmin. Sokkotreffikumppanini oli huono koskettelija, hänen koskettelunsa meni helposti ikäväksi puristeluksi (omasta mielestään hän hieroi), Hemmo myös menee helposti puristelulinjalle. "Inhottavat" koskettelijat muistaa paremmin kuin ne, jotka sen osaavat tehdä minulle oikein. Silloin se on niin luonnollinen osa vuorovaikutusta, että siihen ei kiinnitä edes huomiota. Tai olen minä nyt kiinnittänyt, kun tämä asia on tullut tietoisuuteeni.

Minä luulen, että suurin osa naisista kaipaa samanlaisia kosketuksia kuin minä itse. Toki välillä esimerkiksi rajumpi seksi on kivaa, mutta näin perustaso voisi pysyä vähän sillä hellemmällä puolella ;).