Kävi sitten niin, että alkoi nettideittailu vähän kyllästyttää. En jaksanut enää mitään viestien kirjoittelua enkä kahville vonkaamista. Olihan se aluksi mukavaa, että joku oli kiinnostunut, mutta ei se sitten enää pidemmän päälle tuntunutkaan miltään ja kahvittelukutsut nostivat enemmänkin karvat pystyyn kuin aiheuttivat mitään positiivisia tuntemuksia. Vaikka tapaamani ihmiset olivat pääsääntöisesti mukavia tyyppejä, oli kuitenkin koko ajan jotenkin teennäinen olo. Niin kuin varmaan kaikilla sokkotreffeillä on. Yleensä vaan tällaisia normaalielämän sokkotreffejä ei samalla tahdilla tule.

Nuo kokemukset riittivät nyt vähäksi aikaa. En poistanut profiiliani kuitenkaan, mutta kuvan kylläkin. Se onkin ollut aika tehokas karsintakeino: sen jälkeen ei ole yhteydenottoja tullut oikeastaan ollenkaan. Enkä ihmettele. Harvemmin sitä itsekään on ollut kuvattomista profiileista kiinnostunut.

Kävi myös niin, että alkoi kyllästyttää Teinin ja Varatunkin tapailut. Viimeksi Teinin nähdessäni huomasin, että eihän meillä ole mitään puhuttavaa. Teini on oikeasti aika hiljainen mies. Söpö kylläkin ja erinomaisen hyvä suutelija. Mutta edelleen seksiä harrastettiin aikamoisessa kuivuustilassa enkä voi varsinaista yhdyntää kutsua millään tavalla nautinnolliseksi. Jotenkin vaan joku asia ei Teinin kohdalla kolahda, niin että kiihottuisin. Ei, vaikka hän miten suuteleekin hyvin. Olin vähän vaisulla tuulella ja keskustelu hänen kanssaan oli tuolla kerralla tosi vaivalloista. Tajusin, että minä olen yleensä ollut se, joka on pitänyt keskustelua yllä. Nyt tuntuu hassulta, että olen joskus ollut sitä mieltä, että voisin häneen jopa rakastua.

Varattu taas... Hänen kanssaan olen aina kiihottunut vaivattomasti. Ihme juttu, koska Varattu ei ole mikään esileikkijä, vaan yleensä on menty aika nopealla tahdilla itse asiaan. Jotain vaan tapahtuu jossain, mikä saa sen kiihottumisen aikaan. Varattu on kova höpöttelemään ja ihan mukava kaikin puolin, mutta jotenkin ei nyt huvita hänenkään kanssa mikään. Sekin varmaan vaikuttaa, että kiihottumisesta huolimatta en ole saanut hänen kanssaan pitkään aikaan. Ja ei, saaminen ei ole pääasia, mutta kyllähän se alkaa pidemmän päälle risomaan ja varsinkin, kun toinen ei jaksa tehdä mitään asian eteen. On tässä tietysti omaakin vikaa, koska en sitä häneltä vaadi. Kuitenkin, yhteenvetona, olen ajatellut pitää ainakin taukoa hänen suhteensa. Toisaalta, eipä hänestä ole pitkään aikaan kuulunutkaan.

Tämä on ihan outo tilanne. Yhdellä hetkellä valitan, kun en saa miestä, läheisyyttä tai munaa ja toisella hetkellä sitten en yhtäkkiä haluakaan mitään kontaktia sellaisiin, joilta tätä saisi. Sinkkuelämä ei sinällään kyllästytä, mutta jotenkin kaipaa silti sellaista säätötaukoa. Ehkä tässä taas innostuu, kun kesä tulee. Ehkä ei. Mutta nyt ei ole toisaalta paineita sen suhteen. Ei aina tarvitse olla säpinöitä ja vipinöitä joka suuntaan. Joka asiassa tarvitsee kai välillä lomaa.

Treenaajan kanssa olemme olleet tekemisissä aika paljon. Ei olla välttämättä tavattu joka viikko, mutta muuten käyty sitten keskusteluja. Hänen kanssaan on mukava olla ja on ollut kiva huomata, että tavata voi ilman, että se johtaa aina seksiin. Vaikea selittää, mutta ehkä sillä tavalla saa itse enemmän sellaista viestiä, että minusta välitetään myös muuten kuin sen takia, että minulla on pillu. Ystävänä. Tietysti tämä voi olla jotain harhakuvitelmaa, mutta kuitenkin ihan mukavaa vaihtelua esimerkiksi Teiniin ja Varattuun.

Treenaaja on myös sellainen ihminen, josta olen puhunut ystävilleni. Yksi syy on varmasti se, että hänessä ei ole mitään "hävettävää". Ei vaimoa, ei ex-vaimoa, jonka kanssa vielä asuisi tai olisi muuten juuri eroamassa. Toinen iso syy on käymämme keskustelut hänen kanssaan. Olemme puhuneet paljon treenaamisesta, ruokavaliosta yms. terveysjutuista. No, asiathan tietysti kiinnostavat minuakin paljon ja aika luonnollista on, että puhun niistä muillekin tutuilleni.

Tietoisuus Treenaajasta on myös aiheuttanut yllättävän reaktion. Siskoni soitti kerran minulle Treenaajan ollessa juuri luonani. Puhelun aikana hänelle selvisi, että en ollut yksin. Hän kysyi neuvoa ja yritettiin Treenaajan kanssa sitten auttaa. Jälkeenpäin sisko kysyi, kuka luonani oli. Kun kerroin, hän tuli yhtäkkiä silmille. Hän sanoi, että inhoaa Treenaajaa yli kaiken eikä halua koskaan kuulla sanaakaan koko ihmisestä. (Hänen mielestään oltiin annettu hänelle typeriä neuvoja.) Noin viikon kuluttua tästä olimme yhdessä istumassa iltaa ja tulin maininneeksi jotain, mitä Treenaaja oli sanonut lihaksista. Sisko sai jälleen ihme skitsokohtauksen ja sanoi jälleen, että Treenaaja on typerä ja hän inhoaa Treenaajaa sydämensä pohjasta.

En voi väittää, etteikö olisi tuntunut pahalta. Tuntui oikeasti ihan kamalalta se, että minulle tärkeä ihminen ilmoittaa inhoavansa toista minulle tärkeää ihmistä. Olin kuin puulla päähän lyöty enkä tajunnut yhtään mistä on kyse. Kunnes soitin eräälle hyvälle ystävälleni, joka tuntee myös siskoni. Samalla hetkellä kun kerroin hänelle, tajusin mistä tuo kaikki johtuu: siskoni on eräällä tavalla mustasukkainen. Tai oikeammin hän taisi/taitaa pelätä, että minä alan seukkailemaan Treenaajan kanssa. Hän pelkää, että en ole kohta enää sinkku. Siskoni on siis myös sinkku ja olemme aika paljon olleet tekemisissä viimeisen vuoden aikana. Ahaa-elämykseni auttoi minua vähän paremmin ymmärtämään siskoni reaktiota, mutta ei se tietysti tarkoita, että hyväksyisin hänen toimintansa tai että se tuntuisi vähemmän pahalta.