Lapsuudenystäväni kyläili vähän aikaa sitten luonani. En tiedä miten puheemme kääntyi sukupuolitauteihin. Hän tunnusti minulle, että on saanut noin parikymppisenä silloiselta avomieheltään genitaaliherpeksen. Kertoi, että se oli ihan hirveää ja tulehdus oli ollut tosi raju. Sen jälkeen hän on aika ajoin kärsinyt vaivasta, ymmärsin, että jopa aika usein. Hän on ollut nykyisen miehensä kanssa yhdessä jo kymmenen vuotta. Herpes ei ole tarttunut. Lisäksi hän on synnyttänyt kolme tervettä lasta ilman herpeksen oireilua.
Antoi vähän itsellekin toivoa siihen, että ehkä tästä elämästä selvitään tämän taudin kanssa kuitenkin. Ja helpotti kuulla, että jopa tunnen jonkun, kenellä virus on. Kerroin tietysti ystävälleni, että minäkin olen saanut tartunnan. Itselläni H ei ole vieläkään oireillut kertaakaan kesän jälkeen ja tässä on sairasteltu yksi flunssakin. Muutenkin vertailtuamme kokemuksiamme, totesin, että olen päässyt aika vähällä. Ystäväni meinasi, että koska itselläni on simplex 1, se olisi jotenkin miedompi tuolla alapäässä kuin 2. En tiedä. Täytyy olla vaan kiitollinen siitä, että tauti ei oireile.
Vähän aikaa sitten luulin, että nyt jotain tapahtuu. Mieliala laski miinuksen puolelle. Tunsin itseni niin hylkiöksi, saastaiseksi ja surkeaksi. Ajattelin, etten koskaan voi saada kumppania sen yhden viruksen takia. Kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys (olin saanut alapäähäni pienen haavan epiloidessa, joka kipuili) ja mielialakin lähti taas nousuun. Vaikka tauti ei oireilekaan, kyllä minä silti valitsisin elämän ilman virusta kuin sen kanssa.
Antoi vähän itsellekin toivoa siihen, että ehkä tästä elämästä selvitään tämän taudin kanssa kuitenkin. Ja helpotti kuulla, että jopa tunnen jonkun, kenellä virus on. Kerroin tietysti ystävälleni, että minäkin olen saanut tartunnan. Itselläni H ei ole vieläkään oireillut kertaakaan kesän jälkeen ja tässä on sairasteltu yksi flunssakin. Muutenkin vertailtuamme kokemuksiamme, totesin, että olen päässyt aika vähällä. Ystäväni meinasi, että koska itselläni on simplex 1, se olisi jotenkin miedompi tuolla alapäässä kuin 2. En tiedä. Täytyy olla vaan kiitollinen siitä, että tauti ei oireile.
Vähän aikaa sitten luulin, että nyt jotain tapahtuu. Mieliala laski miinuksen puolelle. Tunsin itseni niin hylkiöksi, saastaiseksi ja surkeaksi. Ajattelin, etten koskaan voi saada kumppania sen yhden viruksen takia. Kyseessä oli kuitenkin väärä hälytys (olin saanut alapäähäni pienen haavan epiloidessa, joka kipuili) ja mielialakin lähti taas nousuun. Vaikka tauti ei oireilekaan, kyllä minä silti valitsisin elämän ilman virusta kuin sen kanssa.
Kommentit