Niin se aika vaan kuluu. Viikosta viikkoon. Minun viikkoni noudattavat yleensä aina samaa kaavaa:

Maanantaiahdistus. Maanantait on perseestä. Työviikko aluillaan, viikonloppu valovuosien päässä. Ahdistaa, monesti ei edes tiedä miksi.

Tiistaiväsymys. Yleensä su-ma-välisenä yönä ei tule uni. Viikonloppuna on tullut nukutuksi enemmän kuin laki sallii. Maanantain vielä jaksaa viikonlopun unilla, tiistaina alkaa jo valvottu yö painamaan. Kun tiistaista selviää, viikko on jo voiton puolella.

Keskiviikkopanetus. En voi käsittää mistä se johtuu, mutta keskiviikkoisin tekee aina mieli seksiä. Ja ikinä sitä ei saa - muuta kuin itseltään.

Torstaihalitus. Halipulapäivä. Tekisi niin mieli olla vaan jonkun lähellä tai kainalossa. Ehkä vähän suukotella. Toisen ihmisen läheisyys ja lämpö kuitenkin päivän teema.

Perjantailevottomuus. Kutkuttava tunne jossain vatsanpohjassa. Vallaton mieli. Levottomat jutut. Miksei aina voi olla perjantai, perjantai, perjantaaaa-aai?

Lauantairauha. Ei kiire minnekään tai jos onkin, se ei pahemmin haittaa. Rauhallinen ja rentoutunut mieli.

Sunnuntairandom. Tunne-elämän puolella vaihteleva päivä. Välillä kova halipula, välillä ei. Välillä todella yksinäinen olo, välillä ei. Välillä saa aikaan hirveästi, välillä ei yhtään mitään. Aika paljon kuitenkin hengailua, toipumista ja ajattomuutta joko yksin tai yhdessä.