Tässä päivänä muutamana kyllästyin arkiseen elämääni ja päätin tehdä itselleni profiilin eräälle deittisivustolle. Ei voi muuta sanoa kuin että kyllä täältä netistä löytyy kaikenlaista hiihtäjää. No ehkä tavallisessa elämässäkin suhde on sama, mutta kontakteja tulee näihin oudompiin normaalisti vähän pienemmässä suhteessa.

Eräskin tyyppi otti yhteyttä ja ilmoitti, että jos minulla ei ole ms-tautia eikä sokeritautia, hän on minusta kiinnostunut. Toisen tyypin profiilissa oli teksti, jonka sisältö oli suurinpiirtein tämä: "Olen ollut täällä jo pari vuotta ja sinä aikana tavannut kaikkia outoja tyyppejä, mm. mielenterveysongelmaisia ja alkoholisteja." Samainen tyyppi laittoi ensimmäisessä minulle osoitetussa viestissään puhelinnumeronsa ja ehdotti tapaamista. Eipä ihme, jos mukaan tarttuu kummallista sakkia, jos ei viitsi ollenkaan etukäteen selvittää, minkälaisen tyypin kanssa on tekemisissä, vaan tekee johtopäätöksensä ainoastaan profiilin perusteella.

Muutenkin tuossa hommassa on eniten ärsyttänyt se, että niin monelta mieheltä tulee ensimmäisessä viestissä juurikin tuo puhelinnumero, kehotus ottaa yhteyttä ja sopia treffeistä. Ei kiitos! Ehkä tuo sopii jollekin, mutta ei minulle. Vaikea kyllä edes sanoa, mikä tapa sitten puree juuri minuun. Mutta jotenkin vaan joidenkin kanssa loksahtaa. Kai se on tuolla nettimaailmassakin vähän sama kuin oikeassa elämässä: vaikka toisesta ei löydy mitään erikoista vikaa, ei vaan kolahda. Ja täytyy kyllä tunnustaa sellainenkin asia, että minulle merkkaa valitettavan paljon se, että se toinen osapuoli osaa kirjoittaa. En vaadi mitään pitkiä jaaritteluita, mutta kuitenkin sen, että kielioppi on suurinpiirtein oikein sekä pilkut ja pisteet kohdillaan.

Yksi ryhmänsä ovat tietysti sellaiset tyypit, jotka haluavat siirtyä heti Messengeriin keskustelemaan. Yleensä olen osoitteeni heille antanutkin, koska äkkiähän heistä pääsee eroon, kiitos torjuntanapin. Joidenkin kanssa juttu lähtee mesettämällä kulkemaan, toisten kanssa ei. Mielenkiintoinen tapaus oli tyyppi, joka noin kolmen minuutin keskustelun jälkeen lähetti minulle pyynnön web-kamerakuvasta. Hän siis halusi, että tuijotan häntä kameran kautta. No, ensinnäkään minua ei pätkän vertaa kiinnostanut tuijottaa ketään koneen ääressä ja toiseksi minulla ei ollut aikaa. Tyyppi suuttui ihan täysin, kun hylkäsin hänen pyyntönsä ja torjui minut saman tien. Hän pyysi minua ensin torjumaan itsensä, mutta en suostunut enkä kyllä hetkeäkään uskonut, että hän on tosissaan, mutta niin vain kävi. No eipä paljon harmittanut. =)

Kaiken kaikkiaan profiilin laittaminen on tuonut ihan mukavaa piristystä arkeen. Tosin olen huomannut pientä addiktoitumistakin siihen. Onhan se mukava kuulla kehuja valokuvastaan tai siitä mielikuvasta, jonka se katsojassaan aiheuttaa. Baarissa kun ei yhteydenottoja niin kauheasti tule. En sitten tiedä mistä se johtuu. Siitäkö, että porukka ei tiedä minun olevan vapailla markkinoilla vai siitä, että näytän baarissa rumalta tai liian laitetulta tai jotain... Ja vaikuttaa kai sekin siihen, minkälaista viestiä itse antaa. Minulle tulee yleensä paniikki, jos jonkun kanssa alkaa liikaa katseet kohtaamaan ja pakenen paikalta.

Nettideittailu on muutaman kohdalla edennyt kirjoittelua pidemmälle. Raportoin niistä tänne vähän myöhemmin, jahka löydän siihen sopivaa aikaa.

Hyvää Uutta Vuotta!