Minä en aina ymmärrä näitä elämän ilmiöitä. Kuten esimerkiksi sitä, että viime aikoina olen törmännyt enemmän tai vähemmän teini-ikäisiin tuttavuuksiin. No, ehkä teini-käsite on minulle hieman normaalia laajempi, koska ajattelen teiniksi sellaisen kaksilahkeisen, joka on minua enemmän kuin neljä vuotta nuorempi.

Kerroin jo aikaisemmin tästä Teinistä. Hän oli minua viisi vuotta nuorempi... Ei ole muuten miehestä kuulunut mitään toisen tapaamisemme jälkeen, mutta täytyy sanoa, että ei paljon haittaakaan. En kyllä oikeastaan tiedä, miksi minulla oli ensin niin kova hinku kaivaa hänen tietonsa väen vängällä jostain kivenkolosta esille ja sen jälkeen kokea tavoite saavutetuksi, kun olin hänet toiseen kertaan sänkyyni saanut. Toki Teini oli ensimmäinen sinkkuaikana tapaamani mies, joka sai minut tuntemaan jotain syvempää ja suurempaa, vaikka en hänen kanssaan sitten muuten kiihottunutkaan. Ehkä se on myös syy siihen, että tyydyn tähän tilanteeseen. Se on kuitenkin tässä vaiheessa aika pelottava ilmiö. Siis se, että hän sai tuntemaan suuria, ei se, etten kiihottunut.

Tämän teinin jälkeen törmäsin samaisessa baarissa toiseen, vielä teinimpään. Hän oli minua seitsemän vuotta nuorempi. Istuimme koko illan isommassa porukassa, josta tunsin osan ihmisistä. Teinimpää en tuntenut. Loppujen lopuksi valomerkin aikaan porukasta oli sitten jäljellä ainoastaan minä ja Teinimpi. Olimme toki keskustelleet illan mittaan ja jatkoimme siinä jutustelua. Teini halusi tulla luokseni yöksi. Koska hän oli kuitenkin läheisen naispuolisen ystäväni työtoveri, tein selväksi, että jos yöksi haluaa tulla, se tarkoittaa sitten pelkkää nukkumista, koska en halua sekaantua ystäväni työtovereihin. Teinimpi suostui.

Matkalla asunnolleni minua alkoi jo vähän kaduttaa nukkumiskutsu, kun Teinimpi kertoi lapsuudestaan ja taustoistaan. Totesin, että tuolla kokemusmaailmalla hän ei voi olla kauhean tasapainoinen ihminen. Ehkä vähän jännittikin. Perille saavuttuamme söimme vähän iltapalaa ja totta kai nukkumaan mennessä Teinimpi yritti saada pesää. Pistin vastaan ja lopulta oikeasti vähän hermostuinkin ja tokaisin, että jos tämä ei nyt lopu, siirryn sohvalle nukkumaan. Teinimpi tyytyi siihen ja ruvettiin nukkumaan.

En voi allekirjoittaa ainakaan omalta kohdaltani samaa kuin moni miehistä, että krapulassa tekisi jotenkin erityisesti seksiä mieli. Mutta aika monesti sitten innostunkin baari-illan jälkeisenä aamuna enemmän kuin silloin yöllä. Ehkä yksi syy on se, että seksi on oikeasti kivempaa selvinpäin... Silloin, kun molemmat ovat selvinpäin. Innostus kävi nytkin, mutta silti toiminta soti sitä vastaan, että Teinimpi oli ystäväni työtoveri. Niinpä annoin hänen tyydyttää minut kädellään ja tein saman hänelle, mutta panemaan en päästänyt. Niin kuin tuo nyt olisi jotenkin viattomampaa tai hyväksyttävämpää. Hmm.. Kyllä se onkin, ainakin minun arvomaailmassani. =)

Teinimmän kanssa sattui sitten sama, mikä aika monen miehen kanssa: hän hyväili rintojani ja nännejäni jotenkin todella, todella varovasti mutta klitorista taas tosi voimalla. Kun sen pitäisi olla juuri toisinpäin! On kai siinäkin yksilöllisiä eroja, mutta luulen, että en ole kuitenkaan mitenkään erityisen poikkeava näine tuntemuksineni. Teinimmän käsittely alkoi tuntua alapäässä jo aika tuskalta, joten tartuin häntä ranteesta ja sanoin, että voitko tehdä vähän hellemmin. Hän kevensi vähän otettaan ja minä sanoin, että vieläkin. Ja vieläkin...

Tässä vaiheessa kävi sitten toinen sellainen asia, joka yleensä on aika väistämätön: Teinimpi loukkaantui ohjeistani ja totesi, että ei hän tee ollenkaan, koska ei osaa. Mikähän siinä on, että seksiasioissa olemme niin herkkiä? Kun kuitenkin sitten toisaalta sitä on tavattoman kiinnostunut siitä, mistä toinen tykkää ja miten hän haluaa jotain juttuja tehtävän. Sitten jos sanoo, niin tulee loukkaannus maximus. Enkä sano, että itse en olisi koskaan käyttäytynyt samalla tavalla. Olen minä, ainakin hiljaa mielessäni. Tietysti, onhan myös tapoja sanoa. Mielestäni Teinimmän kohdalla sanoin asiasta kyllä nätisti.

Sain hänet ylipuhuttua jatkamaan. Vakuuttelin, että se mitä hän teki, tuntui ihan sairaan hyvältä, mutta olen niin herkkä, ettei sitä oikeasti tarvitse paljon hipaisua kummemmin koskea. Kun Teinimpi teki sopivalla voimakkuudella, annoin heti palautetta: "Tuo tuntuu hyvältä, ihanaa, jatka... just noin!" Teinimpi saikin minut laukeamaan, mikä on aika harvinaista "käsitöissä". Miehet kun oikeasti tekevät sen liian kovalla voimakkuudella tai sitten eivät jaksa tarpeeksi kauan. Minä tyydytin sitten Teinimmän kädelläni. En saanut mitään palautetta enkä kyllä kysynytkään, mutta ihan hyvinhän tuo tuntui tulevankin. ;)

Touhuilujemme jälkeen nukuimme sylikkäin vielä pitkään. Teinimpi oli todellakin halauksen tarpeessa ja halusi olla lähellä. Enkä voi kieltää, etteivätkö hänen käsivartensa tuntuneet hyvältä. Ja läheisyys. Nousimme ylös neljän aikaan iltapäivällä ja ajoin Teinimmän kotiin.

Tämän jälkeen törmäsin jälleen baarissa tapaukseen, joka oli kuusi vuotta minua nuorempi. Yksi teini jälleen. Olin ikätoverini kanssa liikenteessä ja tämä teini tuli oman ikätoverinsa kanssa meitä jututtamaan. Teini ilmaisi suuremman kiinnostuksensa pienen jutustelun jälkeen. Hän roikkui ja seurasi perässä liikkeidemme mukaan. Olihan hän ihan suloinen ja mukavakin, mutta ei mikään potentiaalinen. Kun kadotin hänet jossain vaiheessa ja liikuskelin yksin, minua lähestyi yhdeksän vuotta nuorempi tapaus ja pyysi saada tutustua lähemmin. Siis häh?! Mikä ihme noita teinejä vaivaa? Olen miettinyt, että näytänköhän jotenkin epätoivoiselta vanhemmalta naiselta heidän mielestään, jolta saattaisi sen takia irrota pesää?

Tämän nuorista nuorimman teinin kanssa keskustelu meni vähän tähän tapaan:
- Hei, haluisit sä tutustua?
- (Arvioiva katse päästä varpaisiin) Ehhhhh.. kuinkas vanha sä oikein oot?
- Mä oon niin ja niin vanha.
- Tiedätkö, mä olen taas niin ja niin vanha, että eiköhän unohdeta koko juttu.

Teini ei jostain syystä ymmärtänyt, miksi ikä on esteenä. En kyllä toisaalta ymmärrä minäkään. Kai sitä pitäisi olla otettu, että tuon ikäiset lähestyvät, mutta jotenkin on kuitenkin enemmän päällä sellainen varautuneisuus ja epäilys, että eivät ne voi olla vakavissaan kiinnostuneita.

Tämän pikkuteinin kohtaamisen jälkeen tämä ensimmäinen minua piirittänyt teini löysi minut. Ystäväni oli löytänyt myös paikalta puolituttunsa ja lähdettiin porukalla luokseni jatkoille. Toinen pari lähti aamusella kotiinsa ja minä noudatin teinini kanssa samaa kaavaa kuin aikaisemmin: käsitöitä, jonka jälkeen unta ja läheisyyttä, jonka jälkeen autolla teini kotiin. Tämä oli onneksi täällä vaan sukuloimassa eli häntä ei nyt ihan heti voi oven taakse odottaa. Laittoi hän illalla tekstiviestin, kun oli päässyt kotiin. Kerran hän yritti soittaa, mutta en vastannut.

Minä en ymmärrä tätä teiniangstia mikä minulla on. Enkä kerta kaikkiaan voi ymmärtää, miksi joku minua reilusti nuorempi voisi olla aidosti kiinnostunut minusta. En jostain syystä päästä teinejä muuta kuin käsin koskettelemaan. Toisaalta olen välillä fantasioinut siitä, että saisi oikeasti harrastaa seksiä jonkun hyvin paljon nuoremman kanssa. Ehkä jonkun 17-vuotiaan lukiolaispojan. Ja vastakohtana tietysti myös sellaisen kanssa, joka olisi oman isäni ikäinen. Tai edes sen ikäinen, että teoriassa hän voisi olla isäni. Seksikumppanini ovat tähän mennessä vaihdelleet neljä vuotta nuoremmista yksitoista vuotta vanhempiin. Pitäisiköhän laajentaa skaalaa?

Olisihan se kiva, jos olisi olemassa eräänlainen lihatiski, josta voisi sitten käydä valitsemassa, että nyt mä haluan tuon näköistä tai tuon ikäistä. Tai no ehkä sellainen on keksittykin: luulen, että erinäisten deittisivustojen kautta ei olisi hankala saada seksiseuraa minkä ikäisistä ikinä tahtookaan. Voinhan tietysti olla väärässäkin. Enkä aio kokeilla. Ei kuitenkaan koskaan pidä sanoa "ei koskaan". ;)

Kauhulla jään odottamaan seuraavaa teinihyökkäystä.