Oikeasti. Kohta ei enää huumori kuki. Olen saanut seksiä viimeksi noin kaksi ja puoli kuukautta sitten. Se ei ole ollenkaan terve aika ikäiselleni ihmiselle. Tuskin minkään ikäiselle? Siis jos puhutaan vain aikuisväestöstä. Alkaa olla jo paniikki, saanko enää koskaan ketään. Jospa tuo elokuinen Lapin miehen tapaaminen oli elämässäni viimeinen kerta, kun sain ikinä seksiä? Jos en kelpaa enää kenellekään. Edes maksusta.

Tuntuu, etten voi enää ajatellakaan muuta kuin sitä miten puutteessa olen ja miten kovasti haluan seksiä. Eräänä päivänä kävelin työpaikan käytävällä märehtien surkeaa kohtaloani ja tuntui, että kohta napsahtaa päässä joku vipu ja sitten se on menoa. Tulen totaalihulluksi tai hyökkään tökerösti ensimmäisen vastaantulevan miespuolisen olennon kimppuun. Tunsin ihan oikeasti kuumotusta tuolla jossain pääkopan sisällä. Varmaan oli verisuoni puhjeta. Kesken epätoivon ja synkkyyden täyttämiä ajatuksiani, ovi takanani aukesi ja eräs miespuolinen työkaveri tuli, halusi jutella. Piti oikeasti tehdä kovasti töitä itsensä kokoamiseksi.

Kurja on kohtaloni. En tiedä onko tunnelin päässä ollenkaan valoa.