Tämän blogin kommenttiosastolla käydään välillä niin mielenkiintoista keskustelua, että oikein harmittaa, kun ne eivät automaattisesti avaudu kaikille tänne eksyneille. Kiitos teille kaikille, jotka ovat osallistuneet keskusteluun. Ihan siis joka ikiselle, myöskin teille, joiden kommentit eivät ole olleet minua ylistäviä. =)

Itse olen aloittanut tämän tekstin kirjoittamisen 7.8. ja siihen se on jäänyt. Inspiraationani olivat alunperin Kaken ja Jukkiksen kommentit tämän postauksen ohessa. Olen välillä ihan luvattoman laiska näiden päivitysten kanssa. Sanottavaa olisi välillä paljonkin, mutta ajatuksia ei vaan tule kirjoitettua tänne asti.

No mutta itse aiheeseen sitten.

Minulle ei ihan heti tule mieleen mitään muuta asiaa kuin seksi/parisuhdeasiat, joissa moraalikeskustelu nostaa yhtä helposti päätään. Jokaisella on oma mielipiteensä ja niitä tuodaan välillä kärkkäästikin esiin. Itse olen saanut kasvatuksen, jossa toisten asioihin ei puututa ilman lupaa. Siksi minä en oikeastaan kauheasti ymmärrä, mitä ajatteli se henkilö, joka kommentoi (sähköpostilla) Hobittitarinaani näin: "täytyy kyllä sanoa, että mun mielestä varattuihin sekaantuminen on todella moraalitonta hommaa", ellei tarkoituksena sitten ollut vain ja ainoastaan mieleni pahoittaminen. No, siinä hän toki onnistuikin.

Ensinnäkin, jos minun mielestäni (eli oman moraalikäsitykseni pohjalta) varatuilla itsellään on kaikki vastuu pettämisessä, en tule sitä käsitystäni millään tavalla muuttamaan, vaikka joku ilmoittaisi minulle, että se on hänen mielestään moraalitonta. Mielestäni aikuinen ihminen ei voi syyttää ketään, ei ketään toista tekemistään valinnoista tai teoista. Poden kyllä morkkista jonkin verran, jos sekaannun varattuihin ja tavoitteeni onkin etten sitä tekisi. Mutta siltikään en koe, että vastuu siinä olisi millään tavalla minulla. Sitten taas, vaikka oma moraalini sanookin, että varatuilla itsellään on vastuu, en hyväksy pettämistä, en millään tavalla. Minun mielestäni pettäminen on todella moraalitonta hommaa enkä voisi ihan heti kuvitella, että itse pettäisin kumppaniani.

En ole tässäkään asiassa tietysti ihan puhdas pulmunen eli olen itsekin pettänyt. Kerran. Petin ensimmäistä pitkäaikaista poikaystävääni ollessani 18-vuotias. Siitä kerrasta opin, että se ei ole terveellistä. Ei minulle eikä varsinkaan sille toiselle osapuolelle (olen tullut myös itse petetyksi). Siksi en ole sen jälkeen pettänyt kertaakaan enkä toivottavasti tule pettämäänkään. Toinen asia mitä en ikinä voisi kuvitella tekeväni, on sekaantua varattuun, jolla on parisuhde jonkun ystäväni tai tuttavani kanssa. Sekin on minusta täysin moraalitonta hommaa.

Mutta vaikka ajattelen näin, jakelenko tätä käsitystäni muille? En. Pidän sen visusti omana tietonani, ellei minulta kysytä. Mielestäni se ei kuulu minulle eikä sen sanominen hyödytä mitään ellei toinen todella halua tietää. Siis oikeasti, mitä se ketään hyödyttää, että joku tuo omaa moraaliaan esiin toisia tuomitakseen, kun kuitenkin moraali on meillä niin sisällä itsessämme ettei se käsitys helposti muutu?

Mielestäni minulla ei myöskään ole varaa tuomita ketään. Eikä oikeutta siihen. Minä yritän elää omaa elämääni siten, että pystyisin katsomaan itseäni peiliin ja olemaan sinut itseni ja omatuntoni kanssa. Se riittää minulle eikä minun asiani ole todellakaan puuttua muiden tekemisiin. Minä en ole puhdas pulmunen, mutta kuka meistä on? Voiko joku oikeasti pitää itseään niin pyhänä, että on varaa arvostella muita? Se on niin helppoa. Arvostella ja/tai tuomita. Mutta milloin siitä on kenellekään osapuolelle mitään hyötyä? No, ehkä arvostelija/tuomitsija saa siitä itselleen jonkinlaista tyydytystä. Ja mikä onkaan helpompi paikka arvostella tai tuomita kuin internet, jossa voi melkein missä tahansa huikkia anonyymina nimimerkin takaa mitä ikinä sylki suuhun tuo.

Mistä pääsenkin tähän toiseen aiheeseen. Minä kuulemma jaan kaikille, ihan mitä reikää tahansa. Toisaalta en yhtään ihmettele, että saan tällaista palautetta, koska tämä blogi ei muusta kerrokaan. Ja toki siinä, että näitä kommentteja tulee, vastuu on hyvin pitkälti minulla. Minä olen itse päättänyt (ja päätän vastakin) tämän blogin sisällöstä. Minä itse annan itsestäni jonkinlaisen kuvan teille lukijoille kirjoitusteni välityksellä. Jokainen tekee siitä sitten omat johtopäätöksensä. Mutta silti... Miten te uskallatte muodostaa minusta käsityksenne näiden tekstien perusteella? Miten te uskallatte tuomita minut tai antaa minun persoonalleni  minkäänlaisia määritelmiä, kun te ette tunne minua?

Minä en ole kertonut täällä blogissa niistä lukuisista kerroista, jolloin olen kieltäytynyt seksistä. tai ollut lähtemättä jonkun miehen mukaan. Tai en ole suostunut johonkin pyydettyyn juttuun, esimerkiksi peppuseksiin. En ole kertonut niistä kerroista, kun olen antanut pakit jollekin. Kieltäytynyt tapaamasta. Miksi kertoisin, koska eihän se kiinnosta ketään - eikä niissä ole mitään kerrottavaakaan? Sellaisia kertoja on kuitenkin lukuisia, koska miehet, kuten Herkku osuvasti sanoi, näyttävät jakavan kikkeliään melkein aina kun on mahdollisuus.

Uskallan myös väittää, että kukaan ei voisi ikinä päälle päin uskoa minusta mitä minä miesten kanssa teen. Ja miten monen miehen kanssa. Minä olen kiltti, rauhallinen, kohtelias ja mukava ihminen. Minut tuntevat luultavasti järkyttyisivät, jos tietäisivät minun olevan bi-utelias tai päättäneen harrastaa kimppaa ennen kuin sitoudun. Tai jos ylipäätään tietäisivät millainen olen makuuhuoneen puolella. He eivät ikinä uskoisi. Jälleen Herkkua lainatakseni: "...mistä sitä voi tietää vaikka tuo naapuritoimiston tyttö ottaisi patukkaa pyllyyn joka päivä eri mieheltä vaikka vaikuttaa muuten niin kiltiltä ja iloiselta. Pelottava ajatus."

Tähän päivään mennessä olen harrastanut kuluvan vuoden 232 päivästä seksiä 30 päivänä, 11 eri miehen kanssa. Maalis- ja huhtikuussa en harrastanut seksiä kertaakaan enkä  oikeastaan toukokuussakaan (2 kertaa). Muut kuukaudet ovatkin olleet vähän vilkkaampia ja nyt viime aikoina meno on ehkä hieman muuttunut jopa hurjaksi ja se kyllä hirvittää välillä itseänikin. Mutta silti uskallan väittää, että ei tämä minun tahtini sinkkutilastoissa ole mitenkään erityinen. Ainakin ne ikäiseni sinkkunaiset, jotka ovat vähän valottaneet sinkkuverhojaan minulle, tuntuvat viettävän lähes yhtä villiä elämää. Eivätkä he varmasti kerro kaikkea. En minäkään kerro heille. On minulla toki läheisiä ystäviä, jotka tietävät melkein kaikista seikkailuistani. Mutta kukaan ei tiedä ihan kaikkea. No, ehkä Treenaaja aika hyvin, koska on ainoa ystävistäni, joka tietää tästä blogista ja lukee tätä.

Kommenteissa puhuttiin myös siitä, että kaltaiseni naiset ovat tai saattavat olla henkisesti aika hajalla. Niin varmaan ovatkin, jotkut. Minä en määrittelisi omaa henkistä tilaani ihan noin. Minä voin mielestäni ihan hyvin ja koen mieleni olevan täysin tasapainossa, joskin huonoja hetkiä toki minullakin on. Kuitenkin, mielestäni minä tässä käytän miehiä hyväkseni eivätkä he minua. Minä teen heidän kanssaan mitä haluan ja vaihdan vaikka päivittäin sänkykumppania, jos haluan. Silti annan heidän kaikkien ymmärtää, että sänkykamarin puolella on hiljaista. Kenenkään en anna ymmärtää sitä, että olisin valmis taikka halukas heidän kanssaan mihinkään vakavampaan ja jos joku niin olettaa, minä pakitan välittömästi.

Se on kyllä totta mitä Kake kommentissaan sivusi, että monet miehet ovat ns. jääneet minulle käteen. Olen siis tavannut lähinnä Teiniä, Varattua ja Kasia, vaikka minua ei ole erityisemmin huvittanut. Minä olen jotenkin typerästi halunnut pitää nämä tyypit elämässäni jonkinlaisena hätävarana, joita on sitten ollut välillä ihan pakko ruokkia, etteivät häviä kokonaan pois. Hätävarana siksi, että jos joskus olisikin ihan hirvittävän yksin, saisi jostain lohduttajan vaikka sitten huonon seksin kustannuksella. Mutta.. näyttääpä näitä miehiä riittävän ja olenkin tehnyt päätöksen, että ketään heistä kolmesta en enää tapaa.

Minä toivon ja jaksan myöskin vielä uskoa, että olen nyt viimeistä kertaa elämässäni sinkku. Kyllä minäkin haluan pysyvän parisuhteen ja lapsia. Sitten jossain vaiheessa. Nyt aion tehdä asioita, joista nautin ja aion kokea kaikkea mitä tekee mieli. Eipä tarvitse sitten myöhemmin katua etten sitäkään ja sitäkään tehnyt. Minä raportoin tekojani tänne myöskin siitä syystä, että testaan samalla miten hyväksyttäviä ne muiden mielestä ovat. Samalla minä kuitenkin teen itseni haavoittuvaksi ja moitteille alttiiksi. Tietysti jokainen lukee näitäkin tekstejä niin kuin haluaa. Jos joku on sillä asenteella liikkeellä, että touhu on täysin moraalitonta/sairasta/tms. negatiivista, niin mielestäni ei ole olemassa mitään sellaisia sanoja, millä saisin  sellaisen lukijan asenteen minua tai tätä blogia kohtaan muuttumaan.

(Kaikenlaiset) kommentit ovat myös tästä eteenpäin sallittuja ja sitä ominaisuutta saa hyödyntää, miten kukakin parhaaksi näkee.