Kerroin siis tälle treffikumppanilleni asiasta ennen matkalle lähtöämme. Hän kysyi minulta, että mistä asiasta halusin jutella. Sanoin, että haluan hänen tietävän, että minussa on virus, joka voi tarttua minusta häneen, jos harrastamme joskus seksiä. Hänen silmänsä välähtivät hassusti ja olen jälkeenpäin hymähdellen miettinyt, että mitähän kaikkea hän ehti kuvitellakaan sisälläni elävästä viruksesta. Kuitenkin luuli minulla olevan hiv. Hän kysyi, että minkälaisesta viruksesta puhuin. Sanoin. Kerroin myös sen, että virus voi tarttua minusta häneen, vaikka se ei oireilisi mitenkään ja vaikka käyttäisimme kumia.

Hän kiitti, että kerroin. Ei halunnut kysellä enempää esimerkiksi tarttumisajankohdasta ja siitä, miten olin viruksen saanut. Hän totesi vaan, että ei se haittaa, onhan siihen olemassa hoito. Ja että elämässä täytyy ottaa välillä riskejä. Oloni oli tämän jälkeen aika hassu. Jotenkin niin helpottunut, että teki mieli kikatella. Ei muuten edes itkettänyt, kun siitä kerroin. Jos minun olisi etukäteen pitänyt arvata jotain hänen asenteestaan tuohon, olisin epäillyt hänen suhtautuvan juuri tuolla tavalla miten hän suhtautuikin. Mutta eihän tämä elämä mene aina käsikirjoituksen mukaan.

En siis olisi voinut hänen kanssaan sekstailla muutenkaan lääkekuurini vuoksi, mutta hän ei edes yrittänyt. Vähän näin jälkeenpäin se pieni epäilevä minä yrittää pelotella minua, että hän sittenkin säikähti eikä halua seksiä taudin takia. Toisaalta hän suhtautui minuun täysin normaalisti eli samalla tavalla kuin aikaisemminkin: pussaili, hymyili, flirttaili, piti lähellään. Mutta oliko kaikki sittenkin vain loistavaa teatteria? Kun menimme yhdessä nukkumaan eikä hän yrittänyt mitään, olin ainoastaan helpottunut, koska minun ei tarvinnut pihdata tai paljastaa hänelle, että tauti muuten on aktiivivaiheessa juuri nyt.

Hänestä ei ole reissun jälkeen kuulunut mitään. Hän jätti minut pihaan noin kaksitoista tuntia sitten. Olen ihan hermona. Olen lukenut kauhujuttuja siitä, miten herpeksen jälkeen ei seksiasiat enää luista kenenkään kanssa. Jospa sama asia on minunkin kohtaloni?