HSV2. Siinä uusi koodinimeni. Samantien voisi vaikka tatuoida tuon otsaansa. Tai alavatsaan ja siitä nuoli alaspäin.

Ei tuo nyt loppujen lopuksi maailmaa kaatanut. Olin jo niin asennoitunut siihen, että tauti on saatu ja jos ei ole niin se on ainoastaan positiivinen yllätys. Pääsin lääkärille ja sain lääkettä, jonka pitäisi helpottaa oloa parissa päivässä. Kysyin sitten, että miten tämä tarttuu (vaikka olinkin jo lukenut kaiken netistä etukäteen). Lääkäri siihen, että ei se tartu kuin aktiivivaiheessa.
- Mutta kun netissä sanottiin, että se voi tarttua muulloinkin.
- Ei se kyllä tartu, mutta voin tarkistaa. Jaa katsos vaan, kyllähän se tarttuukin.
Hienoa, edes lääkärit eivät tiedä. Jos en olisi itse ottanut asiaa selville enkä tuonut sitä vastaanotolla ilmi, eläisin tällä hetkellä sellaisessa harhakuvitelmassa, että en voi tartuttaa tautia muille, jos se ei oireile. Ilmankos taudit leviää.

Tilastojen mukaan kahdestakymmenestä viidestä ihmisestä viisi kantaa HSV2-virusta. Heistä ainoastaan yksi tietää kantavansa. Minä olen yksi heistä. Ehkä parempi kuitenkin kuulua tähän hyvin pieneen osaan kuin siihen, joka tartuttaa muita tietämättään, joka luulee olevansa terve. Minä voin tiedollani ehkäistä taudin leviämistä eteenpäin.

Että voi olla huono tsägä. Jumala rankaisee nyt sekaantumiseni varattuun mieheen :). Rankaisikin oikein kovan käden kautta. En tiedä mitä tekisin tämän suuseksikumppanini suhteen. Ottaisinko häneen yhteyttä vai en. Kertoisinko? Hänhän saattaa olla myös tietämätön siitä, että kantaa virusta. Tai jos tietää, luulee, ettei se tartu yläpäästä alapäähän. Kyllä tarttuu. Voisin ehkä valistaa häntä. Ja jos hän jatkaa touhujaan vaimonsa selän takana, joskus tartunnan voi saada sellainen ihminen, joka päättää kostoksi tuhota miehen kodin. Mietin vielä asiaa. Tällä hetkellä olen kuitenkin enemmän kallistumassa siihen, että kerron hänelle.

Nyt sitä sitten tosiaan kaupataan itseään markkinoilla viruksen kanssa. Tietoisuus siitä syö kyllä omaa itseluottamusta. Tuntuu, että puolet seksikkyydestä katosi tuomion myötä. Ehkä sopeudun asiaan ajan myötä. Mielestäni olen jo nyt aika rauhallinen asian suhteen. Viikonloppuna selviää varmasti mihin suuntaan sopeutuminen etenee, kun aion kertoa asiasta treffikumppanilleni.

Olen yrittänyt kuvitella tilannetta lukuisia kertoja mielessäni. Miten sanon, missä sanon, mitä toinen sanoo. Päässäni on valmis käsikirjoitus. No kyllähän sen tietää, että mikään ei mene mielen käsikirjoitusten mukaan elämässä. Varmistinkin jo eräältä ystävältäni, että tulevatko he pelastamaan minut sitten, jos treffikumppani jättää tien varteen kuultuaan asiasta.

Minä kyllä luulen, että tapa, jolla asia esitetään ratkaisee varmasti aika paljon. Tietysti myös toisen asenne yleensäkin elämää ja uusia, yllättäviä asioita kohtaan. Se, tehdäänkö johtopäätökset heti vai vasta sitten, kun on otettu hieman enemmän selkoa asiasta. Kamalaa silti. Syke nousee jo pelkästä ajatuksesta ja tuntuu siltä, että minä olen murskaamassa toisen sydämen. Olen syntinen ja paha. Kamala nainen.

Kiitos teille kaikille, jotka olette aiemmissa kommenteissanne myötäeläneet "tuskassani"!