Viime viikonloppuna oltiin tyttöjen kanssa baarissa. Sattuipa niin, että valomerkin tullen olin viettänyt jo aika kauan aikaa tanssilattialla erään herran kanssa. Hän vaikutti ihan mukavalta ja tuoksui hyvältä. Ihana piristys tämän treffailukumppanini jälkeen, josta en siis saanut minkäänlaista hajua irti missään tilanteessa. Hän sitten kysyi, että lähtisinkö hänen luokseen yöksi. Hetken aikaa mietittyäni ja kaverini kanssa palaveerattuani päätin lähteä.

Öinen bussimatka kesti puolitoista tuntia. Bussissa oli kivaa, kun siellä oli tämän Herran kavereita, joilla oli tosi hauskat jutut. Selvisi, että Herra on minua vuotta nuorempi. Olisin kyllä itse veikannut häntä jonkin verran vanhemmaksi. Matka meni siis tosi nopeasti. Herra olisi halunnut grillille, mutta sanoin, että ei mennä koska se on epäterveellistä =). Lupasin tehdä hänelle ruokaa, jos hänellä olisi kaapissa jotain aineksia. Näitä hienoja humalaisen päähänpistoja.. No olihan hänellä, vielä ihan hyvät varastot kaapeissa. Muutenkin asunto oli tosi positiivinen yllätys miehen asunnoksi: oli (eläviä) viherkasveja, joka huone sisustettu, sänky pedattu, siistiä... Keittiöstä löytyi Hackmannin Savoniaa ja Arabian Teemaa, kylppäristä laadukkaita pyyheliinoja.. Kävin myös Herran vaatehuoneessa, jossa oli ihan hyvä valikoima vaatteita (vrt. aiempi treffikumppanini).

Herra nukahti sohvalle tehdessäni ruokaa. Herätin hänet syömään kuudelta aamulla, kun ruoka oli valmista. Hän söi ja kiitteli. Sen jälkeen mentiin sänkyyn. Kyllä hän vähän yritti vongata, mutta pistin vastaan. Onneksi hänellä ei ollut kumeja eikä ollut minullakaan. Hän kyllä yritti lähteä ostamaan niitä läheiseltä huoltoasemalta, mutta en antanut. Olin alunperinkin luvannut ainoastaan nukkua hänen kanssaan. Kyllä hän aikansa touhuttuaan malttoi luovuttaa ja ruvettiin nukkumaan. Hän jossain vaiheessa pyysi kokeilemaan kaluaan ja minähän totta kai kokeilin. Hänellä oli keskimääräistä vähän suurempi. Hmmmm...

Seuraavana aamuna hän heitti minut takaisin kotiin. Tai oikeastaan kaverini asunnon pihaan, jossa autoni oli. Hän ei kysynyt puhelinnumeroani, mikä oli vähän hämmentävää. Ja minähän nyt en ainakaan kysy, sen verran ujo olen niissä hommissa. Pari päivää numeroasiaa pohdittuani päätin kokeilla hakea Herraa numeropalvelusta. Kyllähän sieltä hänen numeronsa löytyi. Mietin pitkään, että teenkö aloitteen ja lähetänkö hänelle viestin ja onko nykyään edes soveliasta naisen tehdä aloitteita. Monta harjoitusviestiä kirjoitin, ennen kuin sitten lähetin hänelle yhden.

Hän vastasi aika nopeasti. Kertoi poteneensa kovaa morkkista lauantaista. Kertoi myös sen, että hänen elämässään on ihan hiljattain tapahtunut hyvin ikäviä asioita, minkä vuoksi hän ei ole valmis tutustumaan kehenkään. Viesti oli todella kaunis siinä mielessä, että hän sanoi ikävän asian hyvin selkeästi, mutta silti erittäin kohteliaasti. Auts! Olisi nyt edes siinä ollut kusipäinen, niin ei niin harmittaisi koko juttu tai sen mönkään meneminen niin paljon. No, nyt ei ollut vaan oikea hetki. Tai sitten en ollut hänelle oikea ihminen. Mutta tyytyväinen olen siihen, että en harrastanut hänen kanssaan seksiä. Tämä harrastamattomuus alkaa kyllä pikku hiljaa tuntua mukavaltakin. Kohta löydän itseni jostain nunnaluostarista, elämässäni kun aina välillä tuntuu karkailevan tuo mopo vähän käsistä.